Tekijänoikeudet - ratkaisu luovien alojen rahoitukseen ja kasvuun

Rahoituksellinen ongelma

Luovien alojen, erityisesti audiovisuaalisella alalla, kotimaisten toimijoiden ongelmana on
pääomien puute, mikä on johtanut alan keskittymiseen suurten monikansallisten
suuryritysten käsiin. Tämän vuoksi kilpailutilanne on tällä hetkellä vääristynyt, eikä uusilla
kotimaisilla toimijoilla tai vielä jäljelle jääneillä vanhoilla toimijoilla tai uusilla toimijoilla ole
resursseja kilpailla kansainvälisiä jättiyrityksiä vastaan. Suomalaisilla yrityksillä ei ole
nykylainsäädännön, kirjanpitolainsäädännön vanhanaikaisen tulkinnan ja varsinkin
rahoituskäytäntöjen takia mahdollista saada rahoitusta pitkäjänteisen toiminnan
ylläpitämiseen.

Luovien alojen yrityksille on tyypillistä, että tuotantoprosessissa sekä tuotannontekijät että
valmistuvat hyödykkeet ovat suurelta osin tai kokonaan aineettomia. Luovien alojen
yritysten keskeisin omaisuuserä on useimmiten niin ikään aineeton tekijänoikeus, joka
kerryttää pitkän suoja-aikansa vuoksi yritykselle tuloa vuosikymmeniä.

Tekijänoikeuksien arvo ja arvostus
Nykyisellään luovien- ja kulttuurialojen yritysten kaikkein arvokkain omaisuus –
tekijänoikeudet - eivät ole minkään arvoisia luottolaitosten vakuuskäytännössä.
Myöskään tällaisten yritysten tuottama arvokas tekijänoikeusarvo ei näy millään tavalla
yhtiöiden kirjanpidossa. Tästä seuraa, että luovien alojen yritysten on hyvin haastavaa
saada rahoitusta, sillä nämä eivät kykene näyttämään riittävää maksukykyä, vaikka
tosiasiassa tekijänoikeuksien luoma arvo ja vakaa tulo tekisikin yhtiöstä maksukykyisen.
Tekijänoikeuksia ei myöskään hyväksytä pankeissa lainojen vakuudeksi. Myöskään
nykyinen kirjanpitokäytäntö ei sellaisenaan sovellu aineettomien omaisuuserien
arvostamiseen.

Luovien alojen yritysten tuotannon ei siis voida katsoa olevan vastaava pitkävaikutteinen
hankinta, kuin esimerkiksi tuotekehityskulut tai konehankinta, vaikka tosiasiassa
esimerkiksi musiikkituotannosta tulot kertyvät usean vuoden aikana. Tämä tarkoittaa, että
kotimaiset tuotantoyhtiöt joutuvat rahoittamaan ja kirjaamaan tuotantokustannukset
kokonaan kuluiksi sinä vuonna jona kustannukset ovat aiheutuneet. Kun tätä
omaisuuserää, joka tuottaa tuloja tulevaisuudessa, ei voi kirjata yhtiön taseeseen
omaisuuseräksi, niin yhtiön tase ja omavaraisuusaste näyttävät pääsääntöisesti hyvin
heikolta. Tästä seuraa, että yhtiöllä ei ole käytännössä mahdollista saada ulkopuolista
rahoitusta, kun rahoittajat katsovat yhtiön omavaraisuusastetta ja yhtiön omaisuuden
määrää, joka yllä mainituista syistä on täysin aliarvostettu, käytännössä ovat tuotannot
arvottomia yhtiön kirjanpidossa.

Kun tekijänoikeuksia tuotantoja ei ole kirjattu tuotantoyhtiöiden taseeseen, niin ne eivät
myöskään kelpaa lainojen vakuudeksi. Hallitsevasti vakuuslähtöinen ajattelutapa ei sovi
dynaamisesti kehittyvien luovien alojen yritysten rahoitukseen, koska huomio kiinnittyy
usein liiaksi vakuuskohteen arviointiin ja liian vähän yrityksen kykyyn selviytyä
taloudellisista velvoitteistaan. Pankeilla on korostettu tarve täysin turvaaviin vakuuksiin,
koska niiden hyväksymä vakuuskanta on jatkuvasti viranomaisten valvonnan kohteena.
Toisaalta ylimitoitettu vakuus voi jopa vähentää rahoittajan valvontamotiivia ja
vuoropuhelua velallisen kanssa. Lisäksi ylimitoitettu vakuus voi kaventaa yrityksen
kehittämisvaihtoehtoja. Tähän epäkohtaan vastaamiseksi SULT onkin yhdessä Almgren
& Sankamon kanssa hakenut OKM:ltä rahoitusta, jonka avulla on tarkoitus toteuttaa
hanke, joka:

1. Laatii oikeudellisen selvityksen luovien alojen rahoitushaasteisiin vastaamiseksi
2. Kehittää rahoitusmallin, joka mahdollistaa aineettomien oikeuksien paremman
hyödyntämisen vakuuskäytössä

04.09.2023
Jari Sotka
OTM, MBA